Historiaa

Helsingin kaupungin syntysijoilla 

Koskenranta sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkittävässä miljöössä Vanhankaupunginkosken itäisen haaran vierellä. Helsingin kaupunki on perustettu kuningas Kustaa Vaasan toimesta Vantaanjoen suulle Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 1550 -luvulla. Kaupungin oli tarkoitus kilpailla Tallinnan kanssa kauppakaupunkina. Joen suuhaarojen väliseen saareen perustettiin kuninkaankartano ja kaupunkiin rakennettiin kirkko 1553, jolloin sen asema kaupunkina vahvistui entisestään.

Vanhankaupunginkoskea alettiin valjastaa voimanlähteeksi jalkamyllyjen avulla 1500 -luvulla. Tekniikan kehittyessä yleistyivät ratasmyllyt ja niitä Vanhankaupunginkoskella oli parhaimmillaan kaksin kappalein. Myllyjen toimintaa haittasi suuret virtaamavaihtelut, joten osa myllyistä toimi vain osan vuotta. Sahateollisuus kehittyi 1600 -luvun lopulla ja kysynnän kasvaessa uusia sahoja perustettiin myös Vanhankaupunginkoskelle. Helsingin kaupungin tulo pääkaupungiksi vuonna 1812 takasi vakaan sahatavaran kysynnän Vantaanjoen vesistöalueella. Taloudellisen kehityksen myötä vesistön merkitys liikenneväylänä korostui. Keväisin ja syksyisin uitettiin tukkeja sahoille ja sahatavara edelleen Helsinkiin. Jatkuvien tulvien vuoksi Pietari Brahe kuitenkin määräsi Helsingin kaupungin hallinnollisen keskuksen siirrettäväksi Vanhankaupunginkoskelta Vironniemelle vuonna 1640.

Myllynkivien pysähtyminen vuonna 1915 Vanhankaupunginkoskessa oli merkki uuden aikakauden alkamisesta. Uitot ja sahateollisuus jatkuivat Vantaanjoessa ja sen suurimmissa sivujoissa koko sotien välisen ajan, mutta loppuivat 1950-luvun puolivälissä.

Myllyistä ja sahoista vesivirtauslaboratorioksi

Koskenrannan kiinteistö on Imatran Voima Oy:n entinen vesivirtauslaboratorio. Laboratoriolle tuli tarve kun ryhdyttiin valjastamaan mm. Oulunjokea ja käytännön mallikokeita oli tehtävä veden virtauksesta. Kiinteistön pieni halli, otettiin käyttöön vuonna 1946. Pienessä hallissa tehtiin mm. voimalaitosten fysikaalisia pienoismalleja, joiden avulla tutkittiin veden virtaamista.

Mallikokeiden avulla on tutkittu mm. virtauksia tukkiuittoreiteillä, jotta vesistö pystyttäisiin muokkaamaan luonnossa sujuvaksi uittoreitiksi. Mallennuksia on tehty myös silta- ja satamarakenteista suhteessa veden virtaukseen ja tästä saatu tietotaito siirretty vesistörakentamiseen.

Iso halli valmistui 1959 suurempia hankkeita varten kuten Kemijoen valjastamista ja Saimaan kanavan rakentamista varten. Tie- ja vesirakennushallituksen tilaamana on tehty mm. Saimaan kanavan sulkujen täyttöä ja tyhjennystä koskevia mallikokeita.

Satojen mallikokeiden laboratorio

Vesivirtauslaboratoriossa on sen toiminnan aikana tehty useita satoja mallikokeita ja lähes kaikki maamme suurimmista vesirakennustöistä ovat jossain suunnitteluvaiheessa olleet sen tutkittavana. Mallikokeita käytettiin projekteissa suunnittelun tukena, niillä pystyttiin varmentamaan turvallinen ja toimiva lopputulos. Mallikokeissa voitiin huomioida niin ympäristöön kohdistuvat tarpeet, todentaa koko hankekokonaisuus ja ottaa ennalta huomioon suunnittelijoiden, päättäjien sekä viranomaisten näkemykset ja vaatimukset.

1960-luvulla mallinnettiin suunnitelmia vesireittien liikennekäytöstä sekä satamarakenteita aallonmurtajineen ja perkauksineen. 1970-luvulla merkittävimpinä kohteina olivat lämpövoimalaitosten mallikokeet, joiden avulla selvitettiin prosesseissa virtaavien kaasujen, pölyn, veden ja muiden aineiden ilmiöitä sekä normaalin käytön aikana että häiriötilanteessa. Myös vesihuolto ja mm. Helsingin kaupungin talousveden varastoaltaaksi rakennettu Silvolan tekojärven jatkuva vesimassojen virtaus on mallinnettu tässä vesivirtauslaboratoriossa.

Myös ympäristön suojelu on vesivirtauslaboratoriossa ollut vahvasti vaikuttavana lähtökohtana. Esimerkiksi kalaportaiden toimivuus voitiin varmistaa mallikokeilla. Vaelluskalat pääsevät kalaportaiden avulla esim. voimalaitosten tai patojen yläpuolisiin vesistöihin.

Ei mikään tavallinen työpaikka

Molemmat vesivirtauslaboratorion hallit olivat suuria hiekka-altaita, joihin rakennettiin joki-uomia ja vesireittejä kulloinkin mallinnuksessa olevan aiheen mukaisesti. Vesivirtauslaboratorion alkuaikoina vesi johdettiin koskesta puuputkea pitkin halliin. Puuputki jouduttiin kuitenkin poistamaan kalaportaan tieltä, minkä jälkeen laboratoriossa käytettiin vesijohtovettä. Vanhat pumput on tänäänkin päivänä nähtävillä Koskenrannan juhlatilassa, punaiset vesiputket syöttöventtiileineen löytyvät katosta ja vesivirtauslaboratorion valvomo koskenpuoleiselta pitkältä sivulta.

Menneestä ajasta on muistona myös talon kosken puolelta seinustalta löytyvä kalastava poika -patsas. Tarina kertoo tämän patsaan olleen nimeltään Snadi broidi -tehtaan työntekijöiden maskotti. Eräs laboratoriossa pitkän työuran tehnyt herra totesi haastatellessamme häntä, ettei tämä mikään työpaikka ollut, tämä oli pikemminkin isojen poikien leikkikenttä. Työ oli niin vaihtelevaa ja mielenkiitoista, ettei se tuntunut työltä!

Imatran Voima Oy:n vesivirtauslaboratorion varsinainen toiminta Koskenrannassa lopetettiin vuonna 2003, sillä se katsottiin tarpeettomaksi. Mallennustyö siirtyi tietokonemaailmaan ja digitaalisesti tehtäväksi. Muutaman vuoden rakennus ehti olla tyhjillään, kunnes vuonna 2006 Imatran Voima luopui kiinteistöstä. Kiinteistöön tehtiin yksityishenkilön toimesta mittava saneeraus ja kiinteistöstä tuli automuseo n.60 auton kokoelmalle. Virtauslaboratorion vanhemmasta ja pienemmästä hallista syntyi museolle kahvila palvelemaan museokävijöitä. Automuseon jälkeen kiinteistössä on toiminut useampia ravintoloitsijoita ja tapahtumatuottajia, kunnes kiinteistö päätyi alkuvuodesta 2014 nykyisille omistajilleen.

Tänä päivänä Koskenranta toimii monipuolisena ja muuntautuvana tapahtumakeskuksena erilaisille yritystapahtumille. Koskenranta on kotimaisessa omistuksessa oleva perheyritys.